Vaiheita Nääpän talon historiassa

Nääpän talo Suuret koettelemusten vuodet 1600-luvulla olivat ankaraa aikaa talonpojille. Katovuodet haittasivat maanviljelystä, eikä viljaa riittänyt verojen maksuun.Taloista, joissa sama suku säilyi läpi kaikkien 1600-luvun koettelemusten, voidaan mainita Savikosken Nääppä ja Maijala.

Nääpällä kolme taloa

Nääpän taloja on ollut kolmessa paikkaa. Päätalo on edelleen Savikosken Nääppä. Toinen talo sijaitsee Urjalan Kehrolla Nääppä-nimisenä, josta käytetään myös nimeä Näppä. Kolmas talo oli Urjalan Mellolassa Näppinen-nimisenä. Tämän talon tytär avioitui Mäkitorkon isännän kanssa ja maat liitettiin nykyiseen Torkkoon. Urjalan Kehron Nääpästä Mikko Matinpoika (s. 14.8.1765, k. 28.4.1852) meni vävyksi Pakkasen taloon ja isännöi taloa 1795–1830. 1799 Nääpän talo jaettiin veljesten kesken.

Pohjan sota ja tilanne rauhan jälkeen

Suuri Pohjan sota syttyi 1700 ja isonvihan aikana tilojen viljelys jäi heikoksi raskaiden verojen ja miesten vähyyden vuoksi. Rauhan palattua 1722 suoritettiin verokyvyn tarkistus ja Savikosken Nääpälle myönnettiin kaksi vapaavuotta veronmaksusta.

Isonvihan jälkeen rakennettin useaan taloon uutta pystytettäessä vain pirtti. Vuonna 1733 Savikosken Nääpällä paloi tulipalossa kaksi uutta pirttiä, tupaa ei ollut. 1700-luvun alussa keitettiin ja paistettiin yleisesti erityisessä keittokodassa eli kyökissä. Savikosken Nääpällä tällainen kyökki mainitaan vuodelta 1730. Nääpällä oli myös tuulivoimalla toimiva vesijohto 1600–1700-lukujen taitteessa.

Rautapiikkinen äes tuli yleisesti käyttöön risuäkeen sijaan ja Akaan ensimmäinen rautapiikkiäes esiintyikin Savikosken Nääpällä vuonna 1787. Roudan sulettua keväällä maasta ja maan ehtiessä kuivua lähdettiin kyntämään sänkipeltoja auki. Vetojuhtana härkä oli yleinen ja 1700-luvulla härkäpari oli joka ainoassa talossa. Vuoden 1769 valtiopäivillä oli kuitenkin ilmennyt, että oli tullut tavaksi käyttää hevosta härän sijasta ja härällä ajamista pidettiin suorastaan häpeällisenä.

Nääpällä oma kauppa ja kestikievari

myllyNääpällä oli myös kauppa Savikosken kylässä. Kauppa menestyi hyvin ja se palveli ihmisiä erilaisissa tavarahankinnoissa. Vuonna 1917 rosvojoukko kuitenkin ryösti kaupan puhtaaksi. Kauppa oli Savikoskan ja Poutalan kylän rajamailla ja ryöstämisen seurauksena se siirtyi Nääpän taloon, josta se muutaman vuoden kuluttua lopetettiin.

Akaassa ei ollu pitkään kestikievareita muualla kuin Toijalassa. Krouveja mainitaan kuitenkin olleen 1600-luvun lopulla Hautaan luona Kylmäkoskella. Savikosken Nääpällä oli Kehron tien varressa 1700-luvulla krouvi eli kestikievari, jossa talo kestitsi Porista ja Pohjanmaalta tulevia matkalaisia.lokomobiili

1800-luvun alussa oli Nääpällä mäellä jalkamylly. Nykyinen mylly on valmistunut 1900-luvulla. Se valjastettiin sähköä jauhamaan 1935–1937, ja siitä oli oma yhtiönsä. Nääpällä oli myös höyrykoneita ja 1914 hankittiin höyrykone helpottamaan työntekoa. Tästä käytettiin myös nimitystä raima eli puimakone.

Ankarat ajat vuosina 1917–1918

Carl Oskar Iisakinpoika Nääppä oli luovuttanut talon perikunnalle 1890 terveydellisistä syistä. Hänelle ja hänen vaimolleen Hedvig Katariinalle rakennettiin oma vanhuuden mökki Maijalan maille, jossa he myös ylläpitivät taloa. Talon siirtyessä perikunnan haltuun siinä oli vielä lapsia ja lapsenlapsia.

Hilma Karoliina vihittiin Nääpän talon torpparin Alfred Fredrikinpojan kanssa, josta myöhemmin tuli Nääpän talon isäntä. Carl Oskar oli aikaisemmin tehnyt vuokrasopimuksen Mäkelän torpasta. Kerrotaankin, että Carl Oskar ja Fredrik Mäkelä olisivat olleet jopa Iso-Mikoloiden sukua Toijalasta.

Perikunta piti taloa vuodesta 1891 vuoteen 1894, jona aikana taloa ei suuremmin jaettu. Alfred piti taloa vuosina 1895–1918.